Tiistain helteessä agilityiltiin, oli ihan mukava fiilis vaikkei me mitenkään loistokkaita oltukaan. Tänään kontakteilla ja kepeillä suorituksemme olivat ihan mukiinmeneviä, sen sijaan okseri ja muutamat "kuolleessa" kulmassa olleet hypyt saivat jälleen harmaita hiuksia aikaan. Kun mä olin niin onneton, että en muista näitä perusjuttuja sitten millään a) liiku tasaisesti ja vielä kerran liiku tasaisesti b) pidä käsi riittävän ylhäällä eikä lasketa sitä alas varsinkaan hypyn päällä c) anna niitä f....n käskyjä riittävän ajoissa, mieluummin vaikka jo edellisen eesteen päällä voi käskyttää seuraavaa estettä. Kun jonain päivänä noita asioita muistaisi edes yhden radan verran niin hyvä tulisi - tai ainakin parempi.. Mutta kun on lähes 20 vuotta harrastanut pk-toimintaa, jossa käskyt ja toiminta tehdään "yhtäaikaisesti" niin ei nämä jutut vaan suostu tulemaan mun pieniin aivoihin ja ytimiin. Ja tottahan se on, että Viskin kanssa hyppyharjoituksia ja irtaantumista pitäisi ottaa paljon erikseen, mutta jotenkin sitä vain uppoutuu treenaaman ryhmässä muiden mukana eikä oikeasti treenaa erityisesti niitä missä ne pahimmat puutteet ovat. Toki, kun kaikissa asioissa on puutteita, niin voi hyvin sählätä kaikkea ;-).

Takaisin tullessa Viski oksensi autoon! Tätä ei ole tapahtunut sitten  nuoruusajan. Toivotaan, että oli vain jokin tilapäinen häiriö eikä viitteitä mistään muusta (hieman tässä on nyt herkkänä näille kaikille kummallisuuksille!).