Käväisin tänäänkin Viskin kanssa pellolla jäljestämässä. Matkaa kertyi se tuttu hieman alle sata metriä, makupaloja ei ihan joka toisella askeleella, mutta sinne päin. Viski jäljesti tänään oikein mainiosti, jos yritti välillä yhtään kiihdyttää vauhtia jarrasin vastaan enkä päästänyt vauhtia yhtään nousemaan.
Tein jäljen toiselle puolelle peltoa mihin aiemmin olen tehnyt, tämä puoli oli se alavan maan puoli ja kumisaappailla olisi ollut käyttöä.. Pelto muistutti paikoitellen lähinnä elokuvista nähtyä riisipeltoa. Täytyy nyt katsoa viitsisikö vielä huomenna käydä ihan metsäjäljen tekemässä.. Samalla voisi ajella vähän syrjäisemmälle seudulle ja tehdä siellä hyvän pitkän lenkin koiruleiden kanssa.

Otin Viskille metsälenkin yhteydessä yhden pudotetun hanskan noudonkin, olin aivan varma, että näin pitkän tauon jälkeen koiruus on tuosta ihan kuutamolla, mutta Viski yllättikin minut positiivisesti ja teki noudon oikein päämääräisesti ja nopeasti. Täytyisi varmastikin tuota(kin) liikettä treenata välillä apuohjaajan kanssa, viime kesänähän ongelmat esiintyivät tuossa yleensä vain kun "tuomari" oli mukana. Viski rehveli, kun on vähän häiriöherkkä kaveri...

Niin, se näistä sateista on ollut hyötyä, että ilotulitteita on ammuskeltu mielestäni paaaljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina tähän aikaan. Kiitoskin on saanut elellä toistaiseksi ihan rauhaisaa eloa, no, huominen päivä pitää vielä jotenkin sinnitellä niin eiköhän se sitten taas vuodeksi ole ohi. Mennäänkin koirien kanssa siskolle Sorvan perukoille, siellä ei pitäisi rakettien ihan hillittömästi räiskyä.