Maanantaina huhkittiin taas Timon tahtiin agilitya - todella huhkittiin nimittäin meitä oli paikalla tasan minä ja Kati Juuson kera! Se tiesi monen montaa hikipisaraa ja kulutettuja kaloreita (jiiihuu!!). Taisi tällä kertaa käydä niin, että puolentoista tunnin vuorosta minä ja Vipatus vietiin 2/3 ja Katille ja Juusolle jäi tuo yksi kolmasosa...sen verran meillä tasoeroa vielä on, että jostain syystä toisen radat vain onnistuivat heti ekalla yrittämällä ja toisen ei ...
No, anyweis, olihan taas nastaa. Harjoiteltiin paljon kuljetuksia ja esteille heittoja, lisäksi puomia ja keinua tuli otettua ihan mielettömän paljon. Tänään näiden kanssa oli tosi outoa, nimittäin yhtäkään kontaktivirhettä ei tullut!? Lisäksi erityisesti puomin alastulossa Viski näytti jotain ihan uutta - aivan sairasta kyytiä alas asti ja kontaktipinnalle hirmuinen jarrutusliito - tätä en ole valitettavasti koskaan opettanut, joten kunnia ei tällä(KÄÄN) kerralla kuulu mulle, toivotaan, että Viski nyt vain on päättänyt itse tehdä tällä tavalla melko makeesti kontaktit.. Todellisuudessa tämä on mitä todennäköisimmin hyvin ohimenevää.
Mitäs sitä sitten opittiin... hmm.. no, ainakin sen opin etten edelleenkään osaa pitää käsiä joko ylhäällä tai alhaalla, vaan siksakkaan niillä kuin heinämies (öö...?) ja saan tällä aikaan melko varmasti riman alas. Kun muistan pitää kädet jommassa kummassa asennossa niin homma sujuu paljon paremmin. Samoin sitä tilaa pitää antaa.. No, tänään ei ollut mitenkään huono päivä rimojen suhteen, tulihan niitä alas, muttei mitenkään "tavallisen paljon". Ja arvatkaa mitä - tehtiin parikin "nollarataa" - se on superyyyberharvinaista herkkua meille vielä harjoituksissakin. Outoa, lauantaina Vähäniitynkin harjoituksissa tämä vahinko pääsi sattumaan...hmm.. Voisiko niinkin vahingossa käydä, että jotain oppimista tapahtuisi?? Toivottavasti.

Joka tapauksessa, kerta toisensa jälkeen olen taas siinä vaiheessa että treenien jälkeen on tosi kiva fiilis ja haluaisi vaan lisää treenejä. Välillä agilityn suhteen ollaan käyty aikamoisesti pohjallakin motivaation suhteen, mutta nyt on taas se aika (kuukaudesta?) että homma tuntuu nastalta. Hyvä näin, nautiskellaan nyt, sitä kun ei koskaan tiedä milloin kelkka taas kääntyy.