Jippii, olen tänään huomannut oppineeni agilitysta jotain..  Nimittäin olen havainnut, että agility on helpompaa, jos näkee koko ajan koiran. No, jepjep. Ehkä sitten itse tämän illan treeneihin a la Marko. Radalla uutena teknisena vempautuksena oli tuplasylkkäri. Sitä harjoiteltiin ensin yksittäisillä esteillä ilman rataa ja pari ekaa kertaa menikin vähän tosiaan harjoitteluksi. Päästin taas sylkkäristä liian nopeasti Viskin irti tai sitten olin liian lähellä estettä tai pahimmassa tapauksessa molempaa. Kun nämä saatiin korjattua niin avot - sehän onnistui ihan hyvin eikä tuntunut ollenkaan niin epäloogiselta kuin ihan alkuunsa tuntui..! Oikeasti tosi hieno tunne, kun saa tuollaisen onnistumaan - ja se onnistui vielä ihan radallakin. Rata ei tänään ollut vaikeimmasta päästä (ehkä juuri siksi, että ehdittäisiin tunnissa treenattua :-p), mutta tuttuun tyyliin haasteita silti riitti. Ensin vaikeuksia tuotti alku, muuri ja hyppy suorassa linjassa, sen jälkeen tiukka käännös putkeen. Ajattelin ensin ottaa turvallisesti "sisäkautta" ettei tule tuon riman riskiä niin paljon, mutta sitten kuitenkin halusin harjoitella myös valssilla tuota kohtaa. No..rimahan sieltä kolisi alas, kun Viski ei vain kestä sitä, että olen edessä tekemässä jotain kummallista.. lopulta päädyttiin siihen sisäpuolen ohjaukseen, mutta tehtiin sinne kuitenkin puolivalssiko se sitten oli.. Sillä tavalla onnistui hyvin ja Viski sujahti hienosti putkeen ja rima pysyi ylhäällä, KUN vain osasin taas liikkua oikein ja olla liikkumatta silloin kun pitää olla liikkumatta. Toinen radan meille haastavin kohta oli loppupäässä oleva pieni suora: hyppy + muuri (muurin vieressä myös hyppy), johon vaadittiin ihan inasen irtaantumista ja edellisten esteiden sijoittumisen vuoksi etukäteen tehtyä vekkiä, että koiran linja muurille olisi edes kohtuullinen. Tämä ei vain onnistunut, Viski koko ajan haki muurin vieressä olevaa hyppyä, vaikka jo yritettiin mun linjaakin oikaista ihan kunnolla... se ei vain irronnut sinne muurille. Kun ei irtoa niin ei. En tiedä miten tuon olisi saanut onnistumaan, jos oltaisiin kisoissa oltu. Ei todennäköisesti mitenkään ilman jotain ihme kiemuroita ennen muuria.  Ihan lopuksi harjoiteltiin muuri -hyppy -hyppy -putki (putkeen vienti peräaukkoon :-)) kuvioita ilman vedätysvientiä putkeen, eli tehtiinkin puolivalssi (?) ja siihen vielä peruutusvaihde päälle ja ohjaus putkeen. Olin aivan sata varma, että en pysty peruuttamaan niin pitkää matkaa ja että kaadun selälteni kesken matkan.. Vanha (paino sanalla Vanha) jalkapalloilija -minäni tulikin "pienenä" haamuna esiin ja huomasin osaavani peruuttaa... Oho.

Summa summarum. Ei niin huonot treenit tänään :-).

Ennen treenejä kävin ihastelemassa Erjan Pixien pennuja. Suloisia mustia riiviöitä! Tosi kivoja pentuja, sosiaalisia ja terhakoita ja jotenkin hyvin tasainen pentue. Mukavia mustia harrastuskavereita niistä on kasvamassa.