Tänään päästiin taas Nokian radalle treenaamaan. Joten 300 metriähän oli "ihan" pakko tallata. Viskillä treeni, jossa oikealla n. 20m maakuoppa, johon ilmaisu ilman palkkaa. Vasemmalla 80m huopapiiloon ilmaisu. Oikea n.110m suora palkka, vasen n. 150m suora palkka, oikea 250 maakuoppaan suora palkka kuten myös oikealle 300 metriin.
Tänään taas tuli todettua ettei mikään ole itsestään selvää.. Risteily sinänsä oli melko normaalia, pariin kertaan jouduin lähetyksen ottamaan uudelleen, kun koira lähti eri suuntaan kuin olin tarkoittanut, mutta näistä uusinnalla saatiin ihan hyvät suoritukset. Samoin yksi korjaus työskentelyyn jouduttiin tekemään, kun Viski lähti n. 30m syvyydessä aluetta eteenpäin, mutta muutoin ei varsinaisia virheitä risteilyssä ollut. Kaksi ekaa piiloakin ilmaistiin nopeasti (myös se mikä viimeksi tuotti ongelmia). Mutta sitten tapahtui jotain melkoisen myllertävää, Viski teki satasen kohdalla olevaan mökkipiiloon valeen! Piilossa oli aiemmalla koiralla ollut maalimies, joka toki ei selitä virhettä, mutta edes auttoi sen tekoon tottakai. Hätääntymättä asiasta yhtään lähetin tyynen rauhallisesti Viskin uudelleen samasta kohdasta ja Viski tekikin ihan oikeaoppisen suorituksen eikä uusinut valetta, mikä hämmästytti itseasiassa ainakin minua jonkin verran. No, jatkoin rataa suunnitellun mukaisesti. Alueellahan on paljon piiloja, ja viime kerralla mitään tämän kaltaista ei esiintynyt ja nytkin radalla oli käyttämättömiä piiloja useita. Samanlainen mökkipiilo on myös 200 metrin kohdalla ja Viski teki täsmälleen saman virheen siihen, eli valeen. No, sama homma, rulla pois suusta ja hetken hengen veto ja lähetys uusiksi, jolloin VIski kävi tarkistamassa piilon uudelleen eikä tehnyt valetta (mikä edelleen ihmetyttää). Otin vielä kaikista riskeistä huolimatta radan loppuun ähetyksen sinne missä viime treeneissä meillä oli umpipiiloon ilmaisu, mutta tästä ei aiheutunut mitään ongelmia - joko Viski ei käynyt piilolla tai sitten se kävi piilolla ja toimi kuten normaalisti osaakin.
Tämän päivän opetus oli jälleen kerran selkeä - Viskillä on taipumuksia valeeseen vaikka juurikin vielä viikko sitten olisin voinut sanoa ihan kirkkain silmin ettei valeiden kanssa ole ongelmia.
Mietin kuumeisesti lähdenkö nyt hakemaan paineistuksen kautta näitä tilanteita, jossa opetan koiralle miten kuuluu toimia vai jatkammeko nyt sillä tavalla, että vähennämme taas ilmaisujen määrää .. Ensin ajattelin ottaa paineistuksen kautta, että perhana, nyt on pakko oppia mitä haluan, mutta sitten mietittyäni koiran ominaisuuksia ja taipumuksia toimia paineen alla niin tuumin, ettei se todellakaan ole Viskille antoisin vaihtoehto. Joten, nyt haen vain rutiinia lisää pitkille risteilyille, painotukset takas suoriin palkkoihin (toki ilmaisuja saa silloin tällöin muistutella) enkä aio jatkossakaan pelätä valeiden mahdollisuutta, vaan niitä tyhjiä piiloja tulee jatkossakin olemaan ja koiralla ainakin toistaiseksi rulla löysällä niinkuin aina ennenkin. Nythän pitkiä alueita (yli 200m) ei ihan hurjan paljon olla tehty, joten se työskentelyrutiini ei ole vielä sitä luokkaa kuin pitäisi olla. Tätä kun saadaan kasvatettua niin ilmanmuuta painekin pienenee (jos kyse on siitä?). Jotenkin vain minusta tuntuu ettei Viski ole koskaan joutunut paineen alla työskentelemään radalla, eli tavallaan paineistuminen yksistään ei selitä valetta minun mielestäni. Varsinkin kun toi tämän päivän vale tuli JO 100 metrin kohdalla, ja sitä ennen oli ollut kaksi maailmiestäkin, eli siinä kohden ei painetta kyllä työskentelyn suhteen ollut kertynyt. Otan omaan piikkiin kyllä sen, että jätin täysin huolimattomuuttani juuri käytetyn umpipiilon tyhjäksi .. mutta no, enään sille asialle ei voi mitään. Eikä näitä kannata jäädä itkemään, itku ei tässä auta, lunta tupaan tuli, mutta niinhän on käynyt monesti koiraharrastuksessani ennenkin ;-). Nokka kohti uusia treenejä!