Tänään taas valkeni se seikka ettei agility ole minulle ominainen laji.. luoja, miten sitä voi unohtaa jatkuvasti radalla ohjeet mitä minulle juuri hetkeä sitten neuvotaan.. Ja miten sitä voi olla huomaamatta niitä selkeitäkin ansoja radalla.. Äh, se on vaikeata! Viskin mielestä agissa ei ole _mitään_ vaikeata, kunhan vaan mennään niin että vippulat vinkuu, hällä väliä miten ja mistä :-o. Tänään oli oikeasti aika raadolliset treenit, uusintoja uusintojen jälkeen, kun ei sitä virheetöntä suoritusta meinannut sitten millään irrota - maitohapoillehan tuosta meinaa mennä itsekukin! Viskikin jo jossain kohden meinas tumpelointiini turhautua ja tikkas mua pitkästä aikaa pariinkin otteeseen käteen, jälkimmäisellä kerralla melko pahastikin.
No, jos jotain hyvää niin tiistaina päästään taas uudestaan, josko sitä kehittyisi itsekin edes pikkuisen kerrallaan :-/