Tiistaina ennen agitreenejä innostuin lähtemään jäljentalluspuuhiin. Tein Karhen tien varteen ampumaradan lähettyville (aivan järjetön pauke) jäljen ehkä noin 350-400 metriä pitkä ja mutkitteleva. Janaakin oli pikkaisen, ehkä n. 5 metrin päässä lähetyskohdasta leikkasi jana vasemmalle. Jäljellä oli neljä keppiä ja koko hoito vanhentui 40 minsaa. Viski otti janan ihan superhienosti, mutta aika nopeasti sen jälkeen tuli ihme sähläystä, jonka se kyllä itse suoritti ilman apuja. Sitten lähti ihan hyvin jälki "käyntiin" ja kaikki kepit nousivat ihan mukisematta ja jäljen ajokin oli muutamaa kohtaa lukuunottamatta ihan jäljestämisen näköistä, vaikkakin jäljestys oli kuitenkin tänään kokonaisuudessa rauhattomampaa mitä viime kerralla, mietin että voisko se järjetön ampumismelske vaikuttaa kuitenkin ton verran? Jossain kohden myös nenä nousi luvattaman ylös, silloin pysähdyin itse enkä antanut mennä ilmavainulla - tästä en nyt tiedä onko hyvä asia vai ei, mutta kokeilen pari kertaa. Viskillä oli tänään tosi hyvä motivaatio ajaa jälkeä ja mikä tärkeintä se tekee sitä kyllä nyt hyvin itsenäisesti.

Ensi kerralla täytyisi malttaa tehdä entistä pidempi ja astetta vaikeampi jälki. Sellainen, jossa koira oikein joutuisi tekemään töitä. Keppejä pidän edelleen mukana, teen ne yleensä juuri ennen maastoon menoa ihan vaan luonnosta nappaamista kepeistä - näin se kait oppii pongaamaan myös ei-kovin hyvin -hajustetut kepit. Kisoissahan ne tuppaavat olemaan aika paljon paremmin hajustettuja. Erillistä janatreeniä olisi myös hyvä ottaa jossain kohden, jotta saisi tuohon janalle sitä irtaantumismatkaa lisättyä.
Niin ja hyvä olisi taas välillä saada vieraan tekemä jälki, vaikka nyt en ole krepannut jälkiä, jotta en vain vahingossakaan alkaisi ohjata Viskiä jäljellä.

Jälkitreeneistä ajettiin Mutalan mutavellikentälle lätäkköjuoksentelemaan. Vettä tuli välillä kuin Esterin sieltä ja lähinnä me Hanna-Marin kanssa vain juoksahdeltiin kuin mitään treenattiin :-p. Viskillä nyt sain taas muutaman mukavan ja tosi hyvän pikku treenin pätkän Hanna-Marin ohjastuksessa, joten iso kiitos taas siitä! Välillä kyllä tuntuu, että meille tuollaiset yksittäiset pienet treenaukset ovat paljon tärkeämpiä kuin pitkät ja vaikeat radat yhteistreeneissä, valitettavasti meistä ei vaan ole mitään hyötyä Hanna-Marin treenaukseen ... no saanhan mä esteitä kannettua ja siirrettyä niitä eri paikkoihin ;-)). Ehkä ensi viikolla jo saadaan isompi treeniporukka kasaan!