Tänään oli seuran tokopäivä Procaniksella. Aamu ysiltä aloitettiin ja vähän ennen kuutta olin takaisin kotona. Päivä oli pitkä, mutta hyödyllinen! Marian koulutusvinkit ja neuvot on helppo uskoa ja ottaa vastaan, ne on jollain tavalla hyvin kursailemattomia, positiivisessa mielessä yksinkertaisia ja loogisia. Suosittelen :-).

Viski pääsi aamupäivästä kentälle sen verran, että käytiin ryhmä paikallaolossa. Siinä ei mitään ihmellistä ollut, ylösnousussa jopa varasti (jesss, jumittamisen jälkeen tuntuu ruhtinaalliselta virheeltä ;-)), josta kyllä pyysin sen takaisin maahan. Luvalla nousi hyvin perusasentoon.

Yksilötreenin Viski otti ihan viimeisenä koirana. Valitsin liikkeeksi seuraamisen ja lopulta toiseksi liikkeeksi päädyinkin noutoon. Seuraamisessa keskityttiin vain häiriötreeniin. Ja sitähän sitten tehtiin kunnolla. Ensin viisi ihmistä ja koira vain käveli meidän lähettyvillä ja pieni rankaisu, jos Viskiltä tippu kontakti ja vastaavasti palkkaus, jos kontakti pysyi. Sitten lisättiin häiriötä siten, että Maria juoksi ohi, taputti, huudahteli jne. ja samat sävelet palkkaukseen ja pieneen huomautukseen kuin äskenkin. Sitten otettiin vielä siten, että Viskin piti pysyä perusasennossa (jo seuraamiskäskyssä), kun Maria heitteli palloa ihan Viskin lähellä. Pahiten Viski taisi reagoida siihen, kun Maria käskytti vierelläni, tämähän olikin tuttu virhe tokoajoilta, kun liikkurin käskytys helposti aiheutti saman. Toi oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä treeni, Viski reagoi hyvin tuohon treeniin, eli koko ajan petras otettaan ja loppua kohden kontaktin menetys vaati jo aika ison häiriön. Tuota tulisi tehdä eri  variaatioina nyt silloin tällöin vaikkakaan ei ole treeni, jota tarvis tehdä tosi usein, koska onhan tossakin omat vaaransa.

Sitten siihen noutoon ja erityisesti tuonnin nopeuteen. Pläääh, ei ollut valitettavasti Mariallakaan mitään taikatemppua, jolla olisi maailma avartunut tuon "ongelman" suhteen. Ihan samat sävelet mitä olemme pohtineet, eli vauhtituonteja ja oikea-aikaisia palkkauksia.. Yksi hyvä minulle uusi pointti oli apuohjaaja käyttö. Eli ideana se, että apuohjaaja päättää milloin palkkaat (naksu)! Näin et itsekkään koskaan tietäisi etukäteen, otatko vauhtinoudon vai loppuun asti tehdyn noudon. Koiralle on vain tärkeätä tulla lujaa loppuun asti eikä jo etukäteen tietää mahdollisista signaaleista kumpaa on tiedossa. No, kolmionouto lienee edelleen pysyvän ohjelmistossamme, koska se nyt tuntuu hyvältä Viskille. Mietin, että voisiko siihen lisätä älykkäästi tuon apuohjaajan käytön palkkaukseenkin...