töiden jälkeen porhalsin Viskin kanssa metsähommiin. Ensin jälki, jonka tein tänään osittain suopursualueelle. JÄlki ei ollut kovin pitkä, talsin sitä n. 8 minsaa. Jana tuli vahingossa syväksi n.50 metriä ja lähti oikealle. Kulmia yksi vasempaan ja kolme oikeaan, kuusi keppiä, jotka kaikki nyt "jemmattuna" varvikkoihin ja suopursuihin eli en jättänyt yhtään nyt aukealle paikalle. Jälki vanhentui taas vain 50 minsaa - en vain yksin metsässä jaksa kykkiä pidempään....

Jäljellä Viski oli janaa lukuun ottamata jälleen melkoisen taitava epeli! Janan eteneminen oli yllättävän suora ja hyvä, Viskillä ei noin syvää janaa ole kait koskaan vielä ollut. Reagoi heti jälkeen ja yllätys yllätys lähti vasempaan vaikka kuinka sanoin "tarrkasti", ja jatkoi matkaansa sinne vasempaan... Sanoin vielä painokkaammin sille, että "p**le tarrkasti", jonka voimasta kääntyi ja jatkoi oikeaan suuntaan. Että tuo on hanurista. Tänään huomasin yhden ehkä melko tärkeän seikan keppien palkkauksessa.. seison nimittäin jäljen vasemmalla puolella palkkaamassa... ja kun lähetän koiran siitä uudelleen jäljelle niin loogisestihan se lähtee joskus toki ihan suoraan jäljen päältäkin, mutta monesti myös sinne vasempaan.... Eli nyt tästä lähin palkkaan kepeiltä aina jäljen oikealta ja näin yritän vähän myös vahvistaa tuota "oikean puoleista" suuntaa kepeiltäkin lähtiessä. En tiedä kuinka olennaista tämä on, mutta yllätyin ihan itsekin, kun tajusin tekeväni noin... Niin, itse jälki meni todella hyvin. Kepit nousi kaikki varmasti ja huolellisesti, kulmissa ei yhtään sekoiltu eikä kyllä etukäteen vaikeaksi luulemani suokaan aiheuttanut mitään ongelmia. Hyvä Vipatus. Se alkaa selkeästi kehittyä tässä lajissa!! Muutenkin tuntuu siltä, että monessa asiassa ikä on tehnyt positiivisessa mielessä tehtävänsä Viskin työskentelyyn!

Jäljen vanhetuessa otin myös tiputetun, joka ei ollut ihan avoimen luokan vaatimusten mittainen, mutta lähes. Loppuosa mentiin ihan umpimettässä, kun polku vaan katos jonnekin :-). Viski oli taitava ja toi nopeasti hanskan takaisin. Myös tarkkuuden osalta Viski oli pätevä, pieni musta kovan muovin palanen nousi näpsäkästi ja luovutuskin hyvin käteen asti.

Viski pääsi myös uimaan sellaiselle ihqulle suolammelle. Nuo on kyllä vähän pelottavia, koska olen lukenut että suo/metsäjärvistä olisi koirien helpompi saada hotspot tmv. reaktio... kääk. Illalla vielä vähän jumppailin Viskin jalkoja. Terveen puoleinen jalka on kyllä taas lihaksiltaan kireä, eli ei se liiku kunnolla edelleenkään. Mielestäni myös kipeän puolen jalan lihaksistossa olisi jotain pikkuista eloa olemassa.. Sen sijaan s1-nivelen osalta vaikuttaisi siltä, että siellä jumitukset alkavat antaa periksi. Ensi viikolla meillä on onneksi fyssarin käsittely, joten saadaan VÄHÄN ammattitaitoisempaa kommenttia...