Lauantai-iltapäivästä alkoi taas niska- ja hartiaseutua kuristaa siihen malliin, että arvelin jotain pahempaa siitä seuraavan. Ja niinhän siinä kävi, että sain illalla helv..sen migreenin (no, voiko niitä olla muunlaisia?). Onneksi oli täsmälääkettä, joka auttoikin sitten melko nopeasti, mutta ihan pyörryksissä sitä tuollaisen jälkeen silti on.

Tänä aamuna ajattelin aloittaa taas uuden elämän (niinkuin triljoona kertaa aiemminkin), eli juoksulenkille heti aamulla herättyäni. Juokseminen auttaa mulla niskoihinkin, kun saavat liikettä ja sitä kautta verenkiertoa liikkeelle. Vettä satoi kuin saavista kaataen, mutta ihanaa oli :-). Juoksulenkin tein tietysti metsässä, että sain Viskin pitää vapaana.

Viskin jalkakin näyttää ihan hyvältä. Haava on raollaan, muttei vuoda. Vielä en tuolla jalalla agilitya hiekkakentällä menisi, mutta muutoin voi jo elää normaalisti.