Johan taas oli pyöritystä.. Eka rata oli niin kaaos niin kaaos, että jos olisin luovuttajatyyppiä olisin takuulla etsinyt jostain manillaköyden ja sille sopivan paikan riittävän korkealta, itselleni.. Viski veti ihan sikana esteiden läpi, tippaakaan piittaamatta rimoista tai edes siivekkeistä. En muista koska viimeksi treeneissä on noin kamalaa suoritusta nähty, hyvä oli ettei itku päässyt. Muistutti elävästi viimeistä agilitykisaamme Niihaman maneesissa. No, kokosin itseni ja toiselle radalle lähdettiin yrittämään hampaat irvessä. Saatiinkin aikaan todella haastavalla radalla puhdasta rataa, kunnes neljä viimeistä estettä olivat hyppyjä ranskalaisittain + loppu hyppy, juuri ennen näille menoa Timo huusi meille "tsempatkaa, tulee nollarata" ja kaskas sain JOKAISEN neljästä viimeisestä rimasta alas!!! Ihan totta. Jojoonhan tässä joutaa. Sitten jäätiin hinkkaamaan näitä neljää viimeistä niin kauan, että saatiin nekin pysymään, no siinä ei loppujen lopuksi kauhean montaa yritystä tarvittu. Lopuksi tehtiin vielä "kisamaisesti rata", joka oli meidän tasolle vähintäänkin haasteellinen... Tehtiin yllätävän hyvää suoritusta kunnes sitten taas kaikki romahti - tuli tosi hankala hyppysarja sinne ja tänne ja vielä tuonnekin, jossa en tiennyt alkujaankaan miten pitäisi ohjata. Ja siihenhän se hienous taas meni ja rimat tippui ja esteet kaatuili. Se on heti, kun pasmat menee sekaisin mulla niin peli on pelattu. Missähän mä olen silloin ollut kun luoja on jakanut agilityohjaajan taitoja?