Nyt on käyty läpi sylkkärit, poispäin käännökset, twistit, pakkovalssit ja jaakotukset..  Melkein niinkuin kaiken oppineita ollaan, mutta valitettavasti vain melkein. Tänään oli agilitytreeneissä teemana jaakotukset. Hyvinhän ne meni, kun vain muisti pitää taas kerran liikkeen tasaisena eikä pysähtyä seistä möllöttämään paikoilleen. Että voi olla vaikeata ihmisen liikkua tasaisesti koko ajan ilman ryntäilyjä tai pysähtelyjä mihinkään - argggh. Ja heti kun vauhti pysähtyy, Viskihän alkaa haukkua ja tärppii päin ja selkeästi vain kyselee, että mitä mitä - en ymmärrä (ja hyvä syy heittäytyä ymmärtämättömäksi...). Treenirata oli tänään kivan helppo!! KErrankin sai vain mennä, vähän jaakotusta sinne ja tänne, mutta muuten hyvin virtaava rata, sitähän melkein luuli, että osaisi jotain :-p.

Tuossa helpossa virtaavassa radassa taas huomasin vanhat pinttymäni. Mun jostain käsittämättömästä syystä pitää viedä joka hemmetin paikkaa Viskin aina loppuun asti vaikka se ihan oikeasti osaa jo irrotakin eikä sitä todellakaan tarvi joka paikkaan viedä nenästä kiinni pitäen perille. Arrggh, miksi en tuosta tavasta pääse eroon!! Ja toinen on ajoitus, mikä tuottaa jatkuvasti "ongelmaa", kun olen liian myöhässä. Eikä se johdu siitä ettenkö ehtisi, en vaan osaa ajoittaa asioita niin paljon ennakkoon kuin agilityssä voisi tehdä. Jotenkin se on selkäytimessä, että käsky annetaan siinä kohden, kun se pitää suorittaa. Ja sehän ei agilityssä oikein ole se paras mahdollinen tapa... No, hyvää on se, että tiedostaa omat virheensä ja heikkoutensa, mutta jotenkin niitä käytösmalleja pitäisi pystyä muuttamaan..