Maanantaiaamuun herätessä olin aivan varma ettei tänään päästä agilitytreeneihin, pakkaslukemat huitelivat lähes kahdessa kymmenessä. Yllätys oli melkoinen, kun työpäivän päätyttyä lähdin lompsimaan toimistolta kohti parkkitaloa... Niinpä - me pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin!

Treeneissä oli nasta meiniki - vauhtia, yritystä ja onnistumisia. Joskin niitä virheitäkin, mutta no, ei jaksa jauhaa aina niistä. Tänään tuntui tosissaan siltä että Viskin lihashuollosta parempi huolehtiminen on alkanut vaikuttaa sekä hyppyihin että pujotteluun selkeästi positiivisella tavalla!

Jalat maitohapoilla ja lähes veren maku suussa mentiin, mutta eipä voi ainakaan yrittämisen puutteesta meitä moittia ;-). Meitä olikin treenivuorollamme vain kolme, joten se tiesi hikistä puolta toista tuntista..vieläkun kaksi muuta jättivät viimeisen radan väliin... Tulihan treenattua. Vielä kun jaksaisin muistaa kaikki pienimmätkin (niin ja ne isotkin...) yksityiskohdat ohjauksessani, kuten esim EI kättä maata kohden (menee helposti vaikeassa kohdassa, samoin kuin vanha virhe eli pyllistely - pitäisi jo tällä ikää ja kiloilla ymmärtää ettei se ole kenenkään mielestä kivaa...), EI sivuttaisliikettä ennen kuin hyppy on suoritettu kunnolla... Näitä EI-juttuja on muutama muukin vielä lisää, mutta noista kahdesta aiheutui tänään eniten virheitä. Pariin otteeseen kylmiä väreitä tuli myös renkaan suorittamisesta, kyllä taas kehykset kolisi, kun Viski "sihtasi" ... onneksi ei telonut itseänsä.