Tämä päivä menikin taas vaihteeksi metsikössä, tällä kertaa hakupäivän merkeissä. Olimme saaneet kouluttajaksi hallitsevan Pohjoismaiden Mestarin eli Elina Niemen. Elinan koulutusmetodit ovat hyvin samantyyliset kuin meidän ryhmässä, joten mitään aivan ihmeellistä uutta ei päivän mittaan ilmaantunut, mutta tokikaan en sellaista odottanutkaan. Viskin treenitavasta sain lisävahvistusta omille ajatuksilleni ja uskoisin, että tällä samalla metodilla mennään eteenpäin eli maalimiesmotivaation "ylläpitäminen" ja Viskin omatoimisuuden vahvistaminen ovat niitä avainsanoja. Viski oli tänään yhtä episodia lukuunottamatta tosi pätevä ja teki taas kerran töitä tosi hyvässä mielentilassa, tämä antaa vähän uskoa tulevaan. Joskin suurin murhe tällä hetkellä on taas kerran nilkkani kunto... jälleen ollaan siinä pisteessä että hakutreenit (ja pidemmät metsälenkit) aiheuttavat melkoisen kivun jalkaan ja tietysti myös turvotuksen. Ei kovin lohdulliselta näytä.

No, siihen Vipsun treeniin. Ensin nenänavaus, jossa koira singahtikin polulta heti erään kuusen ympärille pyörimään häntä heiluen, olisin voinut vannoa, että siellä on maalimies - vaan ei ollut. Koirakin oli vähän hämillään, että mitä ihmettä :-o. Lähti siitä sitten tovin pyörittyään pois ja saikin hetken päästä taas hajun ja singahti yhden kannon taakse, josta sitten namit ja äijä löytyikin. Jälkeenpäin selvisi, että nenänavaaja oli itseasiassa ensin ollut tuossa ekassa paikassa, mutta siirtynyt sitten pois sieltä, kun arvelivat että olisi nenänavaukseksi ollut liian kaukana :-). Sitten vasemmalle etukulmaan melko haastava äijä, jossa koira joutuikin loogisen "metsälinjan" sijaan lähtemäänkin peltoa pitkin, jossa äijä makasi lumessa valkoisen lakanan alla. Tosi hyvä piilon paikka ja Viski teki tähän oikein pätevän löydön. Sitten oikealle tehtiin Elinan ehdottama äijä, jossa huudan Viskiä pois, kun saa äijästä hajun (olen tätä pohtinut aiemminkin, mutten ole uskaltanut tehdä, kun en ole kuullut kenenkään tehneen tätä bortsulle, muille roduille kylläkin...). Jätin tässä huudon inasen liian myöhäiseksi ja Viskillä oli jo niin vahva haju maalimiehestä, että yllätyksekseni ei reagoinut huutooni mitenkään vaan jatkoi ihan oikein maalimiehelle. Bueno! Tämän jälkeen vasemmalle tosi ryteikön taakse äijä, tämä olikin tuottanut ongelmia vähän vielä aloittelevemmille koirille, mutta ei Viskille :-). Meni hienosti ryteikön läpi ja suoritti tehtävänsä hyvin. Sitten oikealle uudelleen äijä, jolta huudan koiraa pois ja nyt aiemmin, mutta kuitenkin tietysti niin että koiralla pitää olla jo maalimiehestä haju. Nyt onnistuinkin huudossa paremmin ja Viski teki ei-toivotun reaktion eli kääntyi mua kohden ja samassa annettiin maalimiehelle käsky houkutella koiraa. Viski ei pahemmin houkuttelua tarvinnut vaan heti ensimmäisestä äijän äännähdyksestä kääntyi takaisin maalimiehelle ja teki löydön. Sitten tuli seuraavalla se meidän treenin tenkkapoo... Alueelle tupsahti jostain mummu räksyttävän lapinkoiransa kanssa meitä "ihailemaan", Viskin pasmat menivät aivan sekaisin. Lähetin kyllä maalimiehelle, mutta teki tosi näennäisen piston kahteen kertaan ja aina palasi takaisin sen näköisenä, että tuleekohan tuo räksyttävä koira päälle. Argghh..juurikin tämä on Viskin akilleen kantapää...jotain erilaista tapahtuu niin heti on toimintakyky aivan hukassa. En halunnut lähettää useaan kertaan samasta kohtaa vaan lähdin hakemaan hajun, jotta saataisiin onnistunut suoritus. Muuten ihan hyvä, mutta tämä mummu vapaana olevan räksyttävän koiran kanssa lähti meidän perään (he asuivat jossain siellä suunnilla, ei "tahalteen" meidän perään lähtenyt), joten siinä me sitten mentiin hajuhakua tekemään minä, Viski, mummu ja räksyttävä lapinkoira... Voi veljet. Olisi vaan pitänyt ymmärtää sanoa sille mummulle, että jäisi edes sinne keskilinjalle odottamaan.... No, sitten Viski ehkä n. 15 metrin päästä maalimiehestä äkkäsi vihdoin mitä PITI olla tekemässä ja päästin sen liinasta irti ja annoin mennä maalimiehelle. Leikkiminen oli aika huonoa, kun lapinkoira seisoi räksyttämässä siinä parin metrin päässä meistä... Että kaikkea sitä pitää sattua. Olin aivan varma, että kuudetta maalimiestä Viski ei pysty etsimään vaan pasmat on jo ihan sekaisin.. Mutta onneksi tässä olin väärässä ja Viski nosti oikealla olleen kuudennen maalimiehen tosi hienosti.

Tuota yhtä tapahtumaa lukuun ottamatta tosi hyvät treenit. Erityisesti on kiva havaita, että Viski leikki kaikilla (paitsi siis sillä yhdellä...) maalimiehillä hyvin ja tosissaan, ruokakin toki maittoi. Nyt olenkin tuon ruuan kanssa ajatellut hieman vahvistaa motivaatiota "aktiivisella pakolla"... Eli, nälkäisenä tehdään töitä paremmin. Ainiin, yksi asia on mitä mun ihan oikeasti myös täytyisi pohtia ja päättää mitä teen, on lähetykset. Taas tänään ne olivat epämääräisiä, kun en pitänyt valjaista kiinni. Milloin se yritti karata, milloin liikkui metrin mun edellä ja milloin mitäkin, tähän täytyisi nyt löytää se punainen lanka miten mä oikein haluan, että koira toimisi lähetystilanteissa ja sen jälkeen myös miettiä miten haluan, että minä itse toimin! Nyt olen vähän sekaisin lähetystavasta enkä oikein itsekkään tiedä miten sen haluaisin tapahtuvan..
Niin, ja täytyy nyt tuota tänään kokeiltua huuto-treeniä myös miettiä, en ole vielä ihan varma haluanko tehdä noita usein tai enään ollenkaan, mutta jään pohtimaan. Näen tuossa treenitavassa (toki Elina ei tarkoittanutkaan että noita tehtäisiin montaa edes saman treenin aikana, vaan ainoastaan silloin tällöin) Viskin kohdalla muutamia mahdollisia kompastuskiviä, ja mun täytyy nyt asiaa jäädä maistelemaan.