Tai ehkä lähdenkin liikkeelle noista puolukoista.. Päivi-sisko pyysi mukaan sunnuntaiaamusta puolukkametsään, kun hän on itse aika toivoton suunnistaja .. Niinpä me siskokset kerättiin parissa tunnissa reilut 10 litraa puolukkaa. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin kerännyt itse vissiin yhtä ainoaa litraa... Joten kerta se ensimmäinenkin, muttei tainnut olla viimeinen! Viski oli mukana reissussa ja oli onnellinen saadessaan juosta pitkin männiköitä ja lutata lammikoissa...

Ennen illan sovittuja tokotreenejä tein Tuplalle jäljen sänkipellolle. Nyt kokeilin niin, että nameja oli harvemmin kuin joka askeleella ja jäljellä oli mittaa aiempaa enemmän, nyt ehkä mentiin joku 20-25 metriä? Sänkipelto sinällään ei ole Tuplalle mikään juttu, ihan sama mennäänkö nurtsilla vai pellolla. Tuo, että nameja ei olekkaan koko ajan tuntui nyt ainakin paremmalta, eli nyt se malttoi syödä nameja enemmän, kun niitä ei ollutkaan koko ajan tarjolla. Ei tällä keinoin edelleenkään mitään askel-askeleelta jäljestäjää tulisi, mutta enköhän tästä asiasta ole maininnut aiemminkin..... Ensimmiset metrit oli taas sellaista kiitoa ettei yhden ainoaa namia osunut suuhun asti, jarruttaminen ei edelleenkään tunnu hyvältä, koska reagoi siihen väärin. Muutaman metrin vauhtialun jälkeen Tupla rauhoittuu ja vauhti tippuu jonkun verran. Luulen, että teen seuraavankin jäljen tällä samalla kaavalla.

Tokotreeneissä VIski sai ottaa paikalla olon Toivon tehdessä hienosti omaa treeniään (Toivo on kyllä ihan superihqu ). Pari ensimmäistä pätkää oli taas levotonta eli pää nousi inasen maasta ylös. Muutamien toistojen jälkeen Viski rauhoitti ja oli levollisemman oloinen, mutta toi alku taas näytti sen ettei tämän asian kanssa oikeasti olla edetty yhtään. Jos olisin nyt ollut piilossa niin eipä olisi tod.näk. kauan kestänyt, kun pää olisi noussut kunnolla ja sitten olisikin taas liikkuminen ihan hetken kuluttua alkanut... Nyt en "raivonnut" Viskille, kun pää nousi ylös, kävin nätisti sen asettamassa vaan uudelleen maahan ja vapautin kun oli levollisen näköinen ja katsoi minuun päin eikä Toivoon. Näitä toistoja tehtiin sitten useampi. Viski otti myös idarin seuraamista, jossa nyt ei ollut mitään ihmeellistä, paitsi että aivasteli tavallista enemmän.. jotain sijaistahan tuokin on. Viskihän teki tuota aivastelua aika paljonkin tokokisoissa... liekö merkit saanut sen sille fiilikselle :-).

Tupla leikki kahdella pallolla kentällä ja otettiin luoksetuloa, sivulle tuloja ja vähän imutusta. Otin myös luoksetulon loppuasentoa, jossa täytyykin nyt muistaa enemmän palkata vasemmalta, kun kääntyy jo vähän vinoon oikeaa kättä kohden. On se aika reipas ja ihku tapaus, vaikkei tuokkaan mulle leluansa .