Viski oli tänään Elinan käsittelyssä. Ja kuten olen sanonut, jotain on pielessä. Niin oli. Heti ensiliikkeistä alkaen näkyi kyllä Elinankin naamasta, että hyvin ei ole asiat. Valitettavasti käsittelynkään aikaan ei selvinnyt mistä nyt ihan oikein kiikastaa. Onko kyse siitä, että spondyloosa etenee ja aiheuttaa oireita vai onko jostain muusta kyse. Saatiin vähän nyt kotiin hoito-ohjeita ja lisäksi aiomme käydä osteopaatilla kuuntelemassa näkemyksiä sieltä. Jos ollaan edelleen ihan yhtä tietämättöminä niin sitten suunnataan Aistiin magneettikuviin, rtg-kuvia on aika turha ottaa jälleen uudelleen. Eina myös suositteli, että nyt kannattaisi pari viikkoa pitää Tupla ja Viski "erillään" etteivät pääsisi painimaan ja riehumaan.  Aika paska homma, mutta eipä tämä nyt viime viikkojen tai oikeastaan kuukausien jälkeen ihan yllätyksenä tullut. Surullista. Luonnollisesti.

Illalla treffasin Hanna jälkien ja esineiden merkeissä. Olin niin ajatuksissani, kun tein Huiskun jäljen, että eksyin ihan totaalisesti. No, onneksi toimintakyky säilyi (ja känny autossa -tietty) ja pois metsästä pääsin pienten tuumaustaukojen ja lähes panikoinnin saattelemana... Tulipa Huiskulle ainakin hyvä ja riittävän pitkä jälki.... Tupla jäljesti nyt ihan hyvin Hannan tekemää jälkeä, vauhtia on vähän ehkä liikaa. Lisäksi mun pitää olla tarkkana kepeiltä lähdöissä, nyt yhden kerran pääsi singahtamaan kuin nappi housuista ja sitten olikin melkoista haipakkaa hetken... Tuolla tavalla ei vaan saa päästää koiraa kepiltä lähtemään. Alkumatka jäljestä oli Tuplalla hapuilua, näytti siltä, että olisi tuuminut "missä on se mun oikea jälkeni", mutta eiköhän se näihin vieraiden jälkiin totu hyvin nopeasti. Nyt reagoi vieraisiin keppeihinkin.

Tupla nosti neljä esinettäkin, ihan hyvä suoritus. Ei sillä ole mitään tajua mistä suunnasta ruutua esineitä etsitään, mutta ehkä sitäkin aloitellaan opettaa. Hyvä motivaatio ja itsenäinen työskentely sillä ainakin tällä hetkellä on. Esineetkin saatiin ihan luovutuksella käteen asti.

Lopuksi Tupla teki jotain sellaista mitä yksikään mun koirista ei aiemmin ole tehnyt: juoksi auton edellä lenkillä! En oikein tajua mitä mä ajattelin, kun edes kokeilin, mutta Tuplasta se oli kauhean kivaa. Juoksi rauhallista (ja turvallista, koska oltiin hetki sitten kävelty sieltä metsätien päästä pois) metsätietä reilusti auton edessä, välillä metsään poukkoillen ja välillä taas kaasutellen sata metriä edessä. Jos olisi turvallinen hiekkatie niin tuo lenkkeily sopisi Tuplalle oikein hyvin. Ja mikä hienointa, omat lihat ei liiku mihinkään .