Maanantain ageista jäi lähinnä mieleen kura, kura, kura ja hiekka. Että voi olla ärsyttävää aikaa treenata, maneesin piha on ihan kurassa, loskassa ja märkä.. Siitä kun siirrytään iloiseen maneesihiekkapohjaan niin oikea kurasoppa on valmis. Ei ole mulle mieleisintä hommaa ei. Illalla kun pesin Viskin niin se hiekka ei edes lähde turkista irti pesemällä. Ja tosi ihana hieroa koiraa, jonka turkki on märkä ja iho hiekassa... Yök.
Että mitäs sitä sitten treeneistä sanois. Tosi kivaa. No ei, lähinnä jäi mieleen se, että ekalla radalla oli meille vaikea keppikulma, joka mun olis pitänyt tajuta jättää väliin. Mutta kun ei tajua niin ei. Sitä sitten hinkattiin ja ihan turhaan tehdä tommosia ongelmia nyt kepeillä, kun niitä ongelmia on muutenkin. Muut keppikulmat radoilla olivatkin helppoja.
Tänään meillä oli enemmän väkeä treeneissä kuin aiemmin. Se aiheutti sen positiivisen jutun, ettei ehditty tehdä niin montaa rataa kuin tavallisesti ja toisaalta suoritusten väliinkin mahtui enemmän taukoa. Tämä taas aiheuttaa meillä sen, että sekä koira että ohjaaja pysyivät astetta rauhallisempana.