Tiistai-illan agitreenit olivatkin jälleen aika hulabaloota. Eka treenirata sujui vielä melko kivasti, ohjaajakin oppii pian muistamaan miten tärkeä "kiila" on tietyissä tapauksissa Viskille kepeillä, ja ehkä ohjaaja vielä oppii muistamaan viemään rauhallisesti radalla, vielä kun ei pitäisi olla kiire mihinkään.. Toinen rata aiheuttikin sitten melkoista päänvaivaa, liekö ollut vaikea rata meille vai mistä johtui, mutta sekä ohjaaja että koira alkoi käydä aika kierroksilla. Eikä siitä seuraa mitään hyvää. Varsin harvinaisesti mulla jopa paloi täysin hihat radalla ja kerroin sen myös Viskille, ja voitte uskoa ettei se auttanut tilanteeseen yhtään - entistä enemmän tuli kaiken maailman virheitä ja käsille puremista. Huoh - ei ole tämäkään laji helppo.. Vieläköhän sitä keksis jonkun muun lajin mitä vois kokeilla paremmalla menestyksellä (Eikä sekään menestys silti päätä huimaisi) :-oo. Pitäisi vain itse muistaa olla rauhallinen ja silti kokoajan  määrätietoinen ja toki myös koiraa ohjaava (melko olennaista kai agilityssä?). Ihaillen katson ohjaajia, jotka pystyvät liikkumaan rauhallisen varmasti radalla, koko ajan vartaloa apuna käyttäen kertoen koiralle mihin seuraavaksi.. Musta vaan tuntuu että MÄ EN TAIVU :-//

No, ehkä seuraavalla kerralla taas ollaan parempia :-o.