keskiviikko, 12. heinäkuu 2006
Tiistai-illan agitreenit olivatkin jälleen aika hulabaloota. Eka
treenirata sujui vielä melko kivasti, ohjaajakin oppii pian muistamaan
miten tärkeä "kiila" on tietyissä tapauksissa Viskille kepeillä, ja
ehkä ohjaaja vielä oppii muistamaan viemään rauhallisesti radalla,
vielä kun ei pitäisi olla kiire mihinkään.. Toinen rata aiheuttikin
sitten melkoista päänvaivaa, liekö ollut vaikea rata meille vai mistä
johtui, mutta sekä ohjaaja että koira alkoi käydä aika kierroksilla.
Eikä siitä seuraa mitään hyvää. Varsin harvinaisesti mulla jopa paloi
täysin hihat radalla ja kerroin sen myös Viskille, ja voitte uskoa
ettei se auttanut tilanteeseen yhtään - entistä enemmän tuli kaiken
maailman virheitä ja käsille puremista. Huoh - ei ole tämäkään laji
helppo.. Vieläköhän sitä keksis jonkun muun lajin mitä vois kokeilla
paremmalla menestyksellä (Eikä sekään menestys silti päätä huimaisi)
:-oo. Pitäisi vain itse muistaa olla rauhallinen ja silti
kokoajan määrätietoinen ja toki myös koiraa ohjaava (melko
olennaista kai agilityssä?). Ihaillen katson ohjaajia, jotka pystyvät
liikkumaan rauhallisen varmasti radalla, koko ajan vartaloa apuna
käyttäen kertoen koiralle mihin seuraavaksi.. Musta vaan tuntuu että MÄ
EN TAIVU :-//
No, ehkä seuraavalla kerralla taas ollaan parempia :-o.
Kommentit