Pitkästä aikaa tuli seurattua agilitykisoja Niihamassa! Erityisesti hienoa katsottavaa oli Inton ja Katin ensimmäinen virallinen kisastartti, josta irtosikin upealla radalla nollavoitto :-). Se on NIIN helppoa kuin sen osaa - toiset ne vaan puhuu, toiset sitten tekee :-).

Ihme kyllä, itselleni ei tullut mitään suurta hinkua agilityradoille, johtuu kait siitä, että selkä on taas viikon päivät ollut vähän vihotteleva (ja toisaalta siitä, että olen tajunnut olevani paljon parempi agilitykentän LAIDALLA kuin sen sisäpuolella). Ei tokikaan mitään vakavaa tai edes kovin kivuliasta, mutta sellainen että muistuttaa olemassa olostaan koko ajan. Jokatapauksessa agility meillä nyt alkaa treenien merkeissä ensi tiistaina Marian kussin myötä, sitä odotan kyllä kaikesta huolimatta innolla! Maria vaan ON niin hyvä :-).

Niihamassa otin Viskillä vähän seuraamista, olosuhteethan tuolle piskille on tosi haastavat agikentän laidalla... Joten, edistihän se ja välillä kontaktikin oli tosi huono, kun harjoitteluesteiden läheltä mentiin.. Mutta noin viisivuotiaalle koiralle se on jo sinänsä positiivista, että sen kanssa kuitenkin agilitykentän laidalla jo pystyy treenamaan tottista, vielä pari vuotta sitten se ei vain yksinkertaisesti olisi onnistunut sitten millään :-)).