Jälkitreeneihin lähdettiin aamusta, vaan kuinkas kävikään.. Ei jälkeä, koska lunta oli niin pirusti Pinsiön metsiköissä eikä sitten viitsitty lähteä etsimällä etsimään josko jostain löytyisi jäljelle plänttiä. Niinpä tyydyttiin treenaamaan vain esineruutua. Tämän lisäksi Viski sai kylläkin ihan ruhtinaalliset treenit, kun tehtiin vielä pudotettu ja tarkkuuskin!! Ensin tallattiin Vipsulle tarkkuusruutu, merkeiksi lainasin Annen ruutumerkit ja esineeksi Hannalta kärrykolikko (miksikä tuota sanotaan?). Viski lähti hyvin ruutuun, etsi tarkasti, kiersi ja kaarsi ruutua ympäri, välillä minusta tuntui kuin olisi merkannut esineen, mutta ei kuitenkaan. Aloin jo kieltämättä epäillä, että nyt se tekee saman tempun mitä teki viime vuonna, eli ei alkuunsa noteerannutkaan vieraita esineitä. Sitten Viski alkoi liikkua ihme kyttyrässä ja siirtyi alueelta pois PASKALLE !?! Juu, olimme käyneet ihan kunnon aamulenkin, joten eipä käynyt edes mielessä, että hätä iskee keskellä tarkkuusruutua. No, kun Viski oli saanut tärkeimmät asiansa hoidettua otin lähetyksen ruutuun uudelleen ja siinä ei sitten tainnut montaa sekuntia mennä, kun paikallisti esineen ja toi tosi nätisti mulle. Taisi tuo kakkahätä sekoittaa lopunkin aivotoiminnon :-O.  Täytyy kyllä todeta, että fiksu (juu, border collie...) otus, se siirtyi ruudusta kakkaamaan muualle :-).

Sitten tehtiin kapea esineruutu. Ensin Viljo ja Huisku ottivat esineet ja sen jälkeen Vipsu. Otin neljä esinettä, joista kolme samoilla paikoilla kuin aikaisemmat esineet olivat ja yksi sitten uudelle paikalle ihan takarajalle keskelle. Esineitä oli melko takana sivurajoilla ja yksi edessä keskellä ja sitten tuo takana keskellä. Viski paikallisti esineet hyvin ja minusta sillä oli hyvä, keskittynyt tekemisen meininki ruudussa, joten lopetimme, kun kolmas esine oli minulla. Esineruudun jälkeen Anne ja Hanna olivat vielä niiiiin ahkeria ja kilttejä, että tallasivat mulle pudotetun radan, ei varmaankaan ihan täysmittainen avoimen rata, mutta ihan riittävä näin kevään korvilla :-). Viski oli tässä varsin mainio, yhdessäkin kulki kohtuullisen hyvin ja vauhtia oli mukavasti molemmin suunnin. Jätte bra :-). .

Ajelin kotiin Pinsiön metsäteiden halki (järkyttävät kelirikot ja MUTAA!) ja yritin pongailla mahdollisia sulia jälkimetsiä. Eipä oikein osunut kohdalle..teiden reunustat on aika hyvin sulaneet, mutta syvällä metsässä on vielä paljon lunta. Pysähdyin kuitenkin yhteen metsätien alkupäähän, kun oli ihan pakko tehdä edes yksi pieni jana... Eipä siihenkään metsään olisi muuta jälkihommaa saanut tehtyä, lunta vaan on ja on ja on ... Jana oli helppo, n. 20 metrissä ja oikealle lähtö. Janan jälkeen nopeasti keppi, enkä tietenkään malttanut antaa edes tuon vanhentua juuri mitään, kun halusin vain onnistuneen janan (välilä on näitä päähän pinttymiä...). Viski eteni hyvin janalla suoraan, rekisteröi hyvin leikkauskohden, mutta otti takajäljen. Teki kuitenkin aika tyypillisesti eli jatkoi hetken matkaa takajälkeä, mutta sen jälkeen korjasi itse tilanteen ja jäljesti hyvin vakaasti keppiä kohden. Taas kerran metriä paria ennen keppiä se nosti nenänsä ylös ja paikallisti kepin kyllä aika pitkälle ilmavainulla :-O. No, pääasia, että hakee kepit ... Siitähän me sitten saatiin herkkuruokaa palkaksi..

Niin, kiitos Hannalle ja Annelle seurasta, on tuo yhdessä treenaaminen vaan paljon kivempaa kuin yksinään metsässä puuhastelu :-).

Into on ollut taas kovin mukava ja helppo hoidokki. Vähän niillä on jotain kismaa nyt Viskin kanssa. Viskin mielestä kaikki on Hänen (MUN häkki, MUN peti, MUN vesikippo...) ja Into ei ole ihan varma onko asian laita noin... Ei onneksi mitään tappelua ole syntynyt, eikä varmaan synnykkään, mutta sellaista ihme kyräilyä ja kyttäilyä. Mutta sekin siis täysin Viskin syytä, Into ei kyllä mitenkään edes yritä provosoida tilannetta.