Voi kiitos ihan hirmuisesti kaikista niistä tekstareista, sähköposteista ja blogin kommenteista mitä olemme Viskin kanssa nyt saaneet viikonlopun valioitumisen johdosta! Kylläpä ne ovatkin olleet ihanaa luettavaa ja lämmittäneet mieltä todellakin - hienoa tuntea, että on ihmisiä paljon ympärillä, jotka rehellisesti ovat onnellisia myös meidän onnistumisista - kiitos!! Tämä on niitä harrastamisen hetkiä, kun ne masentumiset ja motivaatiopulat on hetkessä unohdettu :-)

Sunnuntaina palauttelinkin Viskiä kisakankeudesta pitkällä rauhallisella pyörälenkillä. Illalla käytiin myös Tainan ja Ipan kanssa vähän tottistelemassa. Viskillä oli sama into ja draivi päällä kuin lauantain kisoissa - ehkä minullakin ;-). Vaikka vettä satoi ja tuuli myllersi niin meillä oli oikein mukava pieni treenituokio.

Tänään kouluilta peruuntui, koulussa on tietoverkkojen kanssa jotain ongelmia (juu ei ole Tampereen Puhelimen yhteydet :-p) eikä koneita olisi pystytty käyttämään kunnolla. Joten, mikäs sen mukavampaa kuin yksi ylimääräinen vapaailta!! Täytyi hoidella rästiin jääneet shoppailut, sitten käytin koirat metsälenkillä ja lopuksi TOKOILIN Viskin kanssa ?? !! Oikeasti T O K O ilin... Oli merkit ja ruudut pihassa, lisäksi tunnaritkin kaivettiin jostain kätköistä. Ruudun ja merkin Viski teki kuin olisi treenannut sitä aina, ei mitään ongelmia. Tunnarin kanssa sama vanha ongelma tuli heti esiin, eli tohkeissaan nosti heti oikean, sen jälkeen tiputti sen, haistoi rauhassa muut kepit ja taas otti omansa. Täsmälleen tuotahan se teki silloin joskus tokokisaurallaankin - kummallista ettei ole tuo asia korjaantunut itsestään...?