Sunnuntai päivän vietin iiiihanasti vain kotosalla, rapsuttelin ja ruokkosin pihaa, tehtiin puutöitä ja katsottiin (siis nukuin sohvalla...) formulaa. Ihanaa lekottelua, tuntuu että päivät ja viikotkin menee niin siivillä ettei missään välissä ehdi vaan olla! Käytin mä päivällä Viskin pitkällä pyörälenkillä ja uimassakin. Ainiin ja pesin Kiitoksen - joten olihan sitä puuhaa siinäkin :-).

Ihan illasta käytiin taas vaihteeksi jäljellä Hannan ja Veetin kanssa. Viskin jälki oli n. 500m pitkä ja tunnin vanha. Janalta jälki lähti vasemmalle ja leikkasi janan melko läheltä lähetyskohtaa, ehkä n. 5 metrin päästä. Jana oli ihan ihmeellistä sähläystä, Viski ei meinannut millään päästä kiinni jälkeen, sähläs, pyöri, etsi ja yritti muttei oikein vaan natsannut. Sitten kun löysi vihdoin jäljen sen ajaminen oli ensimmäisellä suoralla ihan tuskaa. Viski yritti koko ajan vieressä menneelle polulle eikä tuntunut ihan oikeasti tajuavan mitä on tekemässä. Oli ehkä sittenkin virhe laittaa jälki niin läheltä polkua, jossa oltiin jo useamman kerran kävelty? No, sitten jotenkin Viski pääsi jälkeen kiinni, kun huomasi kepinkin ja taisi ymmärtää mistä on kyse. Sen jälkeen jäljesti pidemmän pätkän hyvin kunnes taas alkoi säätämään suopursujen luona. Sitä ihan selkeästi ahdisti ajaa jälkeä siellä suopursujen seassa ja nosti nenän kyllä ihan turhan korkealle ja taas tehtiin joku ihmeellinen kunniakierros, josta voisin vannoa ettei jäljentekijä ollut sellaista tehnyt ;-). Sitten taas päästiin jälkeen kiinni kunnes ihan loppuosassa tehtiin kunniakierros suolla - veikkaan edelleen ettei kuulunut Hannan kävelyreitille tuo lenkki :-O. Ihme ja kumma, Viski silti nosti kaikki kepit... Paikoitellen jäljesti hyvin, mutta aika ihmeellisiä säätäämisvaiheita kyllä mahtui tänään useampi meidän jäljelle. Liekö Viski ollut vähän väsynyt ja tunnin vanha jälki oli vain vielä vähän turhan vaikea. Mutta oikeastaan ihan hyvä, että kuitenkin selvitti jäljen ja siinä mielessä jäi "hyvä" mieli ettei ainakaan jättänyt leikkiä kesken, vaikka VÄHÄN oli vaikeuksiakin matkalla... Mulle olikin sitten melko vaikea rasti löytää autolle ;-). Olin ihan hukassa, kun just siinä loppusuorallakin oltiin se kunniakierros tehty enkä tiennyt enää yhtään missä päin auto oli.. Ehkä Hanna sun pitää lopettaa jälki mulle aina hyvin selkeään paikkaan etten eksy :-p. Päästiin me nytkin autolle, seurasin mihin suuntaan Viski oli menossa ...

Otin vielä pudotetunkin, kun tuossa paikassa oli niin mukava polun pätkä. Matkaa oli vähän enemmän kuin alokkaassa, mutta vähemmän kuin avoimessa. "Seuraamispätkässä" taas lähti haahuilemaan ja nappasin perskarvoista kunnolla kiinni ja kerroin, että tuo ei ole sallittua. SEn jälkeen yhdessä kulkeminen oli tosi hyvää. Itse nouto oli hyvä, joskin tavallista hitaampi.