Tänään käytiin raunioradalla, aivan mahtava paikka! Olo oli kuin Liisalla ihmemaassa kun ihastelin mitä kummallisempia piiloja ja "piilokasoja". Siinä olikin sitten valinnan vaikeus, että mihin Viskille äijät laitetaan. Lähdettiin kuitenkin sitten siitä ajatuksesta liikkeelle, että piilot pitää olla vaikeasti paikallistettavissa, jotta voisin varmistua siitä ettei Viskillä nyt ole taipumusta ottaa rullaa suuhun pelkästä hajusta. Lisäksi halusin tietysti äijät hyvin erilaisiin piiloihin kuin mitä normi hakutreeneissä voidaan käyttää. Ja vielä ajatuksissa oli, että kuljen alueella Viski vapaana ilman käskyjä, jotta se voi itse reagoida saamaansa maalimiehen hajuun, ja näin tuulen suuntakin vaikutti piilo valinnoissa. Otettiin Viskille kolme piiloa (neljä oli tarkoitus, mutta raunioille oli tulossa muitakin treenaamaan, joten tingittiin yhdestä), joissa siis kaikilla suorat palkat namein ja lelulla. Eka piilo oli kaivorumpujen (vai mitä ne on) seassa, tosi vaikeasti paikallistettavassa paikassa ja se olikin Viskille äärimmäisen hankala. Kiersi ja kaarsi, yritti päästä maalimieheen "käsiksi", muttei millään meinnanut löytää reittiä sinne, vaan eipä napannut rullaa suuhun vaikka oli hyvin lähellä maalimiestä. Lopulta sitten paikallisti sen kunnolla ja pääsi siltä osin kontaktiin, että sai palkan.
 Toinen piilo oli samantapainen rumpu, mutta se oli maakuopan tyylisesti ja tämä oli Viskille paljon helpompi, tuuli puski hyvin hajut ja aika nopsaan paikallistettiin äijä. Kolmas oli maaonkalo tai sellainen käytävä, josta oli useampi suuaukko maanpinnalla, tätä Viski taas paikallisti hetken ennenkuin tajusi mistä pääsee maalimieheen käsiksi. Tässä haasteena oli myös piilon vierestä lähtenyt rusakko :-p.

Viski oli pätevä, tiesi mitä tehdä - pitää _löytää_ maalimies. Nyt jäänkin sitten pohtimaan missä kohden uskallan taas kokeilla ilmaisuja.

Kiitos Kaarinalle tuhannesti, että pääsin radalle! Oli oikein luxus-treenit :-)

Illan tullen käytin Viskin vielä pyörälenkillä. Nätisti jälleen ravasi.